meillä kotona: eteinen

Aloitetaan uuden kodin esittely eteisestä, kuinkas muuten.

Pakko kertoa että ei meillä ollut edes tarkoitus mihinkään muuttaa! Ei katseltu asuntoja. Näin vaan kävi ja nopeaan kävikin. Se oli tiistai kun päätettiin ottaa asunto ja lauantaina jo muutettiin. Oikea pika muutto. Aika koville se otti, mutta meillä oli aivan mahtavat apujoukot.

Mutta asiaan. Kun ovesta tullaan sisään eteiseen on vasemmalla puolen pikkuvessa ja oikealla puolen kahden vanhemman pojan huone. Me säilytetään tuplarattaita eteiseesä, pienet on helppo pakata rattaisiin sisällä ja usein nukkuvat kun tullaan takasin sisälle. Vähän tilaahan ne vievät mutta näin on kätevin. Ihanaa on että kaikki ulkovaatteet on eteisessä ovien takana piilossa, huomattavasti siistimmän näköistä.
Eteisestä tullaan käytävään jossa on monen pienen kanssa hyvin  tilaa pukea, käytävässä on myös paras paikka rakentaa piiiiitkiä junaratoja.
Käytävässä vasemmalla on pelkkiä vaatekaappeja, ihan mahtavaa ja oikealla puolen ovet kahteen makuuhuoneeseen.

Että tervetuloa meille.

pitkästä aikaa

Onhan taas vierähtänyt aikaa.

Mitäs meille? No vilkasta arkea ja uusi koti. ihana uusi koti.

Eilen satoi ensilumi ja joulua jo odotellaan, joulun odotus on parasta.

Koitan palailla pian ja kerron lisää.

Kivaa lauantaita teille!

Kuvat kertokoon

Parhautta.

Piknikillä

 

Me oltiin eilen kolmen tytön kanssa imetystukiryhmän piknikillä.
Paikalla oli kestovaippayhdistyksen esittelijä ja kantoliinatukihenkilö, imetystukiäitejä ja doulia.
Lapsille oli järjestetty kasvomaalausta ja ongintaa, sekä leikkejä.
Tarjolla oli herkkuja.

Minä olen imettänyt kaikkia lapsia, ainakin jonkun aikaa.
Jokainen lapsi on oma persoonansa myös imetettäessä.
Minä olen aina halunnut imettää. Ja olen valmis tekemään töitäkin sen eteen.
Olen saanut tukea imetystukiäideltä jotka sanovat "aina on jotain tehtävissä" se rauhottaa.
Minä imetän siellä missä vauvan tulee nälkä. Jos paikka on sellainen missä itse söisin, vauvakin voi syödä siellä.

Maanantain kuvat

Kumpparit järjesty helposti ja nopeesti, pikkuveljen vanhat, heh, mulla on aika pieni jalka. 

Nyt mä voin vaikka hyppiä vesilätäköissä lasten kanssa.

Viileeseen kesään kuuluu villasukat ja villainen didymos kantoliina on niiiiin täydellinen, pehmoinen ja hengittävä. 

Kun pienin nukkuu äiti nauttii imetysteetä, mä uskon tohon ja jopa tykkään sen mausta. 

Puputupuna harso on ihanin. 

Me ollaan ihan hassuna pelattu UNOO, uudestaan ja uudestaan. 

Kesä ulkona

Me nautittiin muutamasta hellepäivästä.
Ja päästiin viettämään huippu kiva rantapäivä.
Mulle se riitti. En ole helteen ystävä.
Kesä on kiva ilman hellettäkin ja lapsillekin opetan ettei vesisateen tarvii mitään haitata.
Asianmukainen varustus ja asenne niin ei  sillä säällä niin väliä.
Haaveilen itselleni syksyksi uusia kumppareita ja kunnon ulkohousuja.

Tuntuu että vauvan kanssa arkeen kiinni pääseminen kesti tällä kertaa noin viisi kuukautta, heh.
Vaikka vauva on hyvin rauhallinen ja nukkuu jopa 11 tunnin yöunia.
Jotenkin ajanhallinta on ollu hakusessa, oon tehny sitä ja tätä ja kaikkee yhtä aikaa saamatta oikein kunnolla tehtyä mitään. Nyt alkaa jo ehkä pikkasen löytymääm rytmiä.

Kuvia keittiöstä joka on suursiivouksen alla. Pikkuhiljaa...

Oon todella kaivannut tänne.
Ei vaan muka oo aikaa mihkään ylimääräseen. Todella vähän kuvannutkin.
Nyt olen pitänyt kameran käden ulottuvilla ja päätin että  pieni hetki itelle, vaikka blogien parissa on löydyttävä.

Juhannus tai joulu, arjen askareet on hoidettava tai muuteen täällä leviää kaikki totaalisesti käsiin.
Rutiinillahan noi jo tietty menee mutta joskus ois kiva olla vaan.


Juhannuksen jatkoa.

Kolme kuvaa

Piiiitkästä aikaa.


Näillä kuvilla toivotan kivaa juhannusta
ja lupaan palata pian.


muoks. huomaan että kuvaan paljon tota himmeliä, se on mulle niin kovin rakas muisto mummista.

Kaaoshetki

Meillä on vielä hetken kolme alle kolme vuotiasta, viisi alle kouluikäistä.
Meillä on kaaoshetki ainakin kerran päivässä.
Tänään se oli kun piti kerhoon lähteä, eilen se oli kun koululaiset kotiutuivat.
Kaaoshetkenä tuntuu ettei mistään tuu kertakaikkiaan mitään!
Joskus me vaan istutaan lattialle kaikki ja halitaan. Ja kun on pakko toimia niin ei muuta kun asia kerrallaan. 

Viikonpäiväkalenteri ja punainen sohva

Meillä on menoja jos jonkinlaisia. Pieneen kalenteriin on vaikea saada mahtumaan varsinkin jos menoja on monta samalle päivälle, 

Liitutaulutarra viikkonpäiväkalenteri on iso ja näyttävä, siitä näkee helposti viikon menot.  

Elli valvoi tarrojen liimausta.  

Ja vielä palanen punaista sohvaa. Ikean klippan on meille juuri omiaan, päällisen saa pesuun ja vaihtopäällisiä on jos jonkin värisiä. Se on kivan ryhdikäs.

Mä oon ihan poikki

Mut sillain hyvällä tavalla. 

Posket punottaa ja kuumottaa saunasta ja kevät auringosta josta on saatu nauttia viikonloppuna. 

Viikonloppuna on puuhattu kaikenlaista mm. istutettu kevätkukkia ja avattu grillikausi. 

Tänään sisään kanneettiin uusi sohva. Punainen. 

Ulkona on viihdytty, sisällä on kuraa ja hiekkaa. 

Ostin hobbaloilta höyrymopin, oon haavallu sellaseta kaaaaaauan, kyllä tulee puhtaat lattiat ja ilman kemikaaleja. Jes.

Oon tänään, taas, miettinyt äitiyttä. Lapset on tapelleet niin, tytöt. Kun tekis mieli jo itsekkin huutaa ja kiljua, mutta ei, en minä tee niin vaan ole kärsivällinen aikuinen ja jaksan kuunneella tappelut ja kiukut koska se kuuluu äitiytyeen :)

Illalla käytiin yhdessä kävelyllä, sovussa :)